Sadness

Viikonloppu siis alkoi aika surullisissa merkeissä. Vielä perjantaina fiilis oli kuten aina, tavallisena perjantaina. Edessä olisi yhteinen vapaa viikonloppu raksun kanssa. Illalla ehdin kaverin kanssa hengailla, katseltiin saw leffa sitten lähdin siinä kotiinpäin, kotona katseltiin leffaa ja paria sarjaa. Uusi sarja totuuden treffit oli ihan ok.

Kello oli siinä yksi, kun raksukin jo nukahti, itse siinä vielä jotain puuhailin, katsoin sitten FB;stä jotain, ja yhtäkkiä ihmettelin suuresti, kun näin, että yksi tyyppi oli laittanut olevansa turvassa Pariisissa. Hämmästyin kovasti, että miksi hän nyt tuollaista kertoi, mutta sitten tajusin katsoa tarkemmin, ja huomasin että Paris Terror attack. Oli jotenkin epätodellinen olo, vaikka ei tää Eurooppa ole ollut pitkään  aikaan mikään lintukoto, mutta ajattelin silti, ettei tämä voi olla totta.

Se yö meni sitten siinä, telkkarin laitoin päälle euronews kanavalta. Tuijotin vain ruutua, ajatuksia päässä miljoonia. Ehkä suurin tunne oli pettymys, pettymys ihmisyyteen. Millainen maailma nykyään on? Toki, ainahan ihmiset ovat tehneet toisilleen pahaa, ja ihmiset ovat toisilleen hirviöitä. Miksi ei voida elää rauhassa? Nyt ei kyllä siltikään pidä jäädä vain tuntemaan pelkoa ja kauhistua.  Tästä noustaan, vaikka yöllä ei ollukkaan ihan sellainen fiilis.

Kaikkihan lähti siitä, kun laitoin päälle uutiskanavan, euronewsin. Siellä puhuttiin konserttisalista. Tuolla tavalla, kun kuulin sen sanottavan, niin ei vielä sillä tavalla mielenkiinto herännyt ihan täydestä. Mietin, että se olisi ollut joku ooppera/klassinen konsertti. Sillä tiedolla, en olisi lähtenyt etsimään mitään lisää, jos se sanottaisiin telkussa, että tämmöinen klassinen konsertti. Tietty sekin olisi ollut sydäntäsärkevä uutinen muutenkin. Kuuntelin, sitten korvat höröllä, kun sanottiin konsertin olleen jonkun Heavy Metal bändin, sitä jo ihmettelin. Lopultahan pikkuinen asiavirhe oli käynyt, mutta se nyt vaan pikkuseikka. 70-luvun rokkiahan se on.

Kone mulla oli ollut siinä vaiheessa auki jo jonkun aikaa. Tuo konserttijuttu rupesi kiinnostamaan sitten niin paljon, että googlasin tämän Bataclanin teatterin ja sitä, että mikä siellä tänään soittaisi.
Huolestuin vielä enemmän, kun sain vastauksen kysymyksiini, että minkä bändin keikka se oli. Olinhan minäkin ollut heidän keikallaan joskus Suomessa, ja pari tuttuani on ollut jopa lämppäämässä tätä EODM:ää. Huoli oli siinä vaiheessa jo aika suuri, ajatukset harhaili jo muutenkin. Tajusin siinä vaiheessa vasta konkreettisesti, kuinka isoja tuhoja siellä oli saatu aikaan.

Kelasin päässäni, sitä miten kaikki siellä salissa tapahtui, yhtäkkiä luoteja olisi satanut ympärillä, kaikki paniikissa. Veri roiskuaa, yms. No, ehkä on tullut liikaa katseltua viime aikoina näitä SAW pätkiä, tosin en ole kärsinyt painajaisia. Itse asiassa, en viime yönäkään nähnyt mitään kauheaa unta, vaan onnellista, sitä en kyllä enää muista,mitä siinä unessa oli.

Netissä en löytänyt vielä ollenkaan tietoa siitä, miten bändille oli käynyt, tai en ole varma oliko ne jo pistäneet FB:ssä seinälleen jo viestiä, että bändi on turvassa, mutta muusta henkilökunnasta ei tiedetä vielä mitään.

Kun katselin niitä videoita, niin herkistyinkin aika helposti, huomasin väliajoin,että silmäkulmasta muutaman kyyneleen sain aikaan. Ajattelin sillä hetkellä paljon, että mitä jos itse olisin ollut siellä vaikka tyttöystäväni kanssa. Tai jos olisin lähtenyt käymään vessassa ja hakenut tiskiltä parit juomat, ja sitten olisin kuullut lähellä alkaneen tulituksen. Olis kauheata, jos olisin kadottanut hänet ja kummatkin olisivat selvinneet, niin lähteä siinä sitten toista etsimään kun ympärillä on ruumiita, paniikkia ja kaikki huutavat vierasta kieltä,etkä välttämättä ymmärrä mitään, Ja sekin vielä, että jos loukkaantuisi, ja viruisit siellä, ja vielä pahempi jos toinen meistä olis kuollu. Myönnän, mielikuvitus lähti kyllä laukkaamaan,

Samalla tuli ajatus siitä, että mitä jos tämä kaikki olis tapahtunut meillä Suomessa. Keikkapaikkana esim, Tavastia. Sehän on nyt niin ahdas muutenkin, että aijaij, siellä olis tullut kyllä pahaa jälkeä. Sieltä, et pääse kovin hyvin pakoon, paitsi että ylhäällä olevat ois ollu aika hyvin suojassa, Tietty niitä ampujia olis muutamia, ni ei välttämättä kukaan täysin turvassa. Heh, mutta kun tämä Tavastia muutenkin on niin ahdas, niin pikkusen leikittelin ajatuksella, että mitähän siellä olis tapahtunut jos jollakin siellä se Kalashnikov olisi yleisössä, eihän se välttämättä siinä väkijoukoissa mahtuis ampumaan, noh ainakaan kovin nopeasti. Hutiloiden kylläkin, ja sillä tavalla, että piippu ja aseen varsi kolahtelis ihmisten päihin kokoajan. Tuli myös mieleen, että on täällä Suomessa ihmiset hiukan uhkarohkeita ja vähän hullujakin, etenkin kännissä. Niin joku saattais lähteä kunnolla tappelemaan ampujan kanssa, että taltuttaisi asetyypit, siitä vasta syntyiskin kunnon sekasorto enemmän, terroristit varmasti vielä enemmän hurjistuisi.

Heh, nämä nyt oli tällaista höpöhöpö mietintää. Jos jossainpäin maailmaa tulee näitä vielä, niin en kyllä ihan usko, että justiinsa samalla tyylillä tapahtuisi, Kai ne yrittää taas jotain uutta.

Toivon todella, että tämä rokkikeikalla tapahtunut isku, ei vaikuttaisi ihmisiin siten, että ei uskallettaisi enään käydä keikoilla, tai sitten urheilutapahtumissa ylipäätään. Me raksun kanssa ollaan viikon päästä menossa The Circukseen katsomaan Apocalypticaa ja The Blankoa, Ihan hyvillä fiiliksillä menossa, ei se meihin ainakaan vaikuta, että jätettäisiin menemättä.  Oli muuten jännä, et Cirkuksessa ois ollu eilen La Femme bändi, Ranskasta, No se keikka sitten kuulemma peruttiin, järjestäjän puolelta oli tullut päätös ja oli siinä vissiin ollut myös Ranskan suurlähetystö mukana. No FB:ssä kuulin, että bändi ois halunnut jonnekkin muualle soittaa ja oli kysyny ihmisiltä, et oisko kellään mitään paikkaa missä olis kiva soittaa muutama biisi, joku baari tai jonkun koti. Ei mulle sitten ainakaan selvinny, että onnistuko tuo sitten lopulta. Kuulemma muutama baari oli reagoinut tuohon, mutta ei tainnut olla sitten tällä kertaa aikaa järjestää tuollaista juttua, tai sit oli jo buukattu esiintyjiä, Ne sitten varmaan jamitteli pienessä porukassa jossain päin stadia.

Oli kyllä ihana nähdä, miten esim. muutkin bändit lähetteli tiedotteita, ja tukea kaikille. Niin ja sitten tämä paitamyyjä, hän tuntui olevan aika tunnettu muidenkin bändien keskuudessa. Kun esim, Billy Talent, Dregen ja muutama muukin bändi laittoi suru-uutisen Nick Alexanderista,

Laitan tähän vielä videon, laukaukset kuuluu tässä. Aika epätodelliselta näyttää.