Pitkäperjantai!

Ollut tässä pitkäperjantai, voisi sanoakin, että aika pitkä ollut, ja kärsimystä joillekin. Mun yksi todella hyvä kaveri on ollut leikkauksessa, sydänleikkaus, sydänläppä. Tiesin mä jo aikasemmin, että se on sairaalassa, ja häntä olis voinu käydä katsomassa, mutta, en pystynyt menee sinne, olisin vaan itkenyt kokoajan, ja tuonut pahaa oloa vaan hänelle, mutta luultavasti nyt hän on selvinnyt, tuli tuossa alku-illasta viestejä, että leikkaus on onnistunut, ja ei mitään hätää. Olisi ollut vähän liikaa mulle jos tuokin kaveri olisi vaan lähtenyt, nuorempi kuitenkin kuin minäkin ja tuossa viime kesänä lähti jo yksi, vai oliko se edellinen kesä, no kuitenkin, ei ole kovin mieltä ylentävää kun ihmisiä täältä lähtee, tuosta vaan. 

Toinen huoli oli tänään rakkaastani, tästä jota rakastan maailmassa eniten, en kestäisi jos ero tulisi, hän on vaan niin täydellinen tapaus. En tajua, miten hän on voinut ikinä rakastua muhun, tälläinen ihme tylsimys kun olen. Tänään ei ollut kuitenkaan ihan munkaan paras päivä, eikä raksuni, ei me kuitenkaan riidelty, enkä oo koskaan ollut suuttunut häneen, vaikka raksu kyllä, ehkä ihan pikkuriikkisen oli mulle, mutta ei sen enempää. Oltiin sitten kalliossa tänään, oli vähän pitkästyttävää raksulla, kun baareiltiin. Mun tyhmä idea taas lähteä, jos olisin tiennyt, että minkälainen ilta on, niin en varmaan olisi ehdottanut. Samaa aikaa kun oli mielessä tuo kaveri, ja huoli hänestä. Itkin jopa vessassa tänään, raksun takia, että kuinka sillä olis tylsää mun kans ja tuon kaverin takia.  samaan aikaan kun kuvailin erilaisia vessoja. En tiedä, tuntui oudolta, on niin paljon muistoja erilaisista paikoista tämän kaverin kanssa. Joskus kasin aikaa kulta sitten kyllästyi siihen baareiluun, kyllähän mä tiesin, ettei se niin viihdy, mutta ei hän sitä suoraan sanonut, vaikka moneen kertaan kysyin, haluisin että hän ymmärtäisi, että kuinka paljon häntä rakastan, ja siksi kysyn, että onko sillä tylsää, tai miten hänellä menee, mutta en enää ole pitkään aikaan uskonut häntä, jos hän sanoo, sillä tyylillä, et ei ooo, ihan ok. Sen näkee, että jokin painaa. Mä kai vaan rakastan tuota ihanaa tyttöä niin liikaa, että pelkään kaikkea turhaan. 

Tuntuu joskus pahalta jos se sanoo, etten mä tietäis miltä siltä tuntuu, kun mä tasan tarkkaan.. tiedän. 

Mä tiedän, että raksu ei välitä baareissa käymisestä ihan hirveästi, mutta itse olen elänyt sellaisessa rokkipiirien elämää jo alle 18.v iässä, kun mut jo broidin toimesta haettiin baariin, elin Kouvolassa sellaista nuoren huolettoman hulttion elämää jo siinä vaiheessa, mutta sinne en kyllä haluaisi palata, ei mua siellä olisi pitänyt huolta kukaan muu kuin broidin kaverit ja mä tiedän tasan tarkkaan miltä raksusta tuntuu, kun jos hän sanoo, ettei hänellä oo täällä muita kun mun kavereita. Silloin kun olin broidin kanssa "viihteellä" no aika paljon oltiin, niin se oli semmoista, että saatoin olla aika tuppisuuna, jotkut otti mut hyvin vastaan, jotkut eivät. Siinä oli sitten kiva olla yksin välillä, kun jengi ei välillä puhunut mitään, oli tietty sellasia jotka huolehti musta todella paljon, ja olen hyvin onnellinen siitä, en ehkä tässä olisi jo musta ei olisi välitetty niin paljon. Silloin joskus 17-vuotiaana ei ollut oikein muita kavereita, joiden kanssa olisi. Tietty koulussa oli joitakin, mutta en vapaa-ajalla heitä nähnyt kovinkaan. Joten arvata saattaa, että pyörin vanhempien seurassa, vaikka niiden seurassakaan ei kovin kotoisalta tuntunut, välillä oli sellasta, että menin vessaan, ja itkin sieläkin kajalin värittämät silmät päästäni, ja sen jälkeen normaalisti menin pöytään, kukaan ei huomannut mun puuttumistani, tai sitä, että mulla oli paha olla, paitsi ehkä muutamat, jotka sitten oppi tuntemaan mut, ja rupesikin juttelemaan mun kanssa enemmän. Siitä mä olen niin onnellinen, ja monesta muustakin asiasta sen jälkeen, että uskalsin vihdoinkin seisoa omilla jaloillani ja muuttaa muualle, tuntuu siltä, että mä olen pystynyt tutustumaan uusiin ihmisiin täällä Helsingissä, ja olen taas eksynyt erilaisiin muusikkopiireihin, vaikken osaakaan kovin hyvin soittaa, niin hassua, että tälläinen otus löytää seuraa keikoilta, ja nykyään niillä tyypeillä on bändejä jotka soittaa ihan hyvissäkin mestoissa, ja vielä yhä moikkailee mua. 

Palataan sitten tähän päivään  taas, raksuni lähti sieltä baarista sitten yksin kotiin kaupan kautta, oltiinhan me käyty aika monessa paikassa, tiesin että kaikki ei ollu ok, ja näin arvasin oikein, se oli sitten itkenyt kotona, en haluisi ikinä että se itkisi koskaan yksin, vaan mun seurassa, mun olkapäätäni vasten se voisi itkeä niin paljon kun haluisi. Toivottavasti se ihan oikeasti tietää, että välitän siitä todella paljon, ja rakastan häntä. Sillä jos hän olisi mulle ihan sama, niin en olisi tullut yölläkään kotiin..mutta se ei ole niin, tunnen itseni vaan rikkinäiseksi ilman häntä, hän on mun toinen sydämen puolisko. Jos hänellä ei ole kaikki hyvin, niin ei mullakaan mene hyvin. Tuossa illalla sitten kun tulin kotiin, niin heti mentiin halailemaan ja itkettiin yhdessä, tiesin heti, että se oli itkenyt.  Voi että, jos mulla olisi maagisia voimia, niin siirtäisin tämän päivän pois. 

Toivottavasti huomenna raksukin on pirteämpi, huomenna olisi se keikka, Hardcore Superstar. Jea, odotan sitä kyllä niin todella paljon. 

Lopuksi laitan Amy Winehouse videon. Kyllä harmittaa todella paljon, että hän kuoli, ihan yhtäkkiä, noo, vaikka kuolemahan tuolla elämäntavalla mikään ei ole yllätys mitä voi sattua, mutta silti.. tuli niin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tässä videossa Amy on taas niin seipäässä kuin olla ja voi. Jos oisin tuossa kunnossa, kaiken koksun ja viinan kanssa niin en ehkä pysyis edes pystyssä, joten Amy on kyllä todella sisukas tyttö. Mutta niin vain hän "luovutti" kesken kaiken. 

Aikamoisia itkuhetkiä tänään ollut, ehkä vielä niitä lisää. Kohta raksun viekkuun taas, onneksi se ei ole suuttunut mulle.