In my darkest moment

En ole vähään aikaan ehtinytkään tänne kirjoitella, on tuossa ehtinyt jo se vapaat mennä. Viisi päivää yhteensä oli, aika nopeasti se ohi vierähti. En mitään sen ihmeempää ehtinyt puuhailla.  Vähän sarjoja ja koneella olla, maanantaina tein aika pitkän lenkin. Pyörällä, ehkei kuitenkaan olisi kannattanut, sillä pyörästä lähti toiset polkimet irti, ne jotka viime vuonna jo lähti kertaalleen, ja silloin saatiin vielä paikoilleen, mutta nyt sitten taas irtosivat. Tällä viikolla kävin sitten tuossa urheilukaupassa tien toisella puolella, ja sen tyyppi laittoi viidessä minuutissa sen sitten kunnolla kiinni, tosin sanoi, että jos ei se pysy, niin siihen pitäisi hommata uudet. Joten katsotaan nyt pysyykö. Tiistaina olin ystäväni Pekan kanssa vähän kalliossa hengailemassa, sehän olikin aika hassulla laulutunnelmissa.

Alkuviikko ei tosin mennyt ihan hyvin putkeen, äitini tuli käymään taas, ja ne on jotenkin niin ärsyttäviä hetkiä, kun joutuu kestämään sitä. Hirveä siivousfriikki se on. Jouduin sitten ikkunat pesee, ei ne kyllä niin likaiset olis ollu, että ne haittas. Onneksi se ei nyt joka ilta ollut täällä aikaisin. Kun sillä oli iltatöitä. Ja nyt se ei tuu vähään aikaan, kun kevät on tullut.

Muutenkin oon miettinyt, että tää asunto on vähä tylsä, no tietenkin se on, kun en ole jaksanut sisustaa sitä mitenkään, ja se johtuu siitä, että oon ollut masentunut, niin masentunut, ettei oikein mikään kiinnostanut. Elämä oli aika vuoristorataa siitä lähtien melkein kuin muutin tänne. Tietenkin se oli alussa ihan mielenkiintoista, ja mietin että voisi kunnolla sisustaa, mutta kun masennus alkoi ottaa niskalenkkiä, niin kaikki jäi. Ei enää huvittanut mikään, silloin sain hiukan voimaa kaikista keikoista, ja kavereista joita baareissa, yms näin. Sen avulla jaksoin, ja jotenkuten kävin sen koulunkin loppuun.. vaikka tulihan niitä poissaolojakin aika paljon.

En tiedä, mutta raksukaan ei ehkä ihan tunne omaksi kodikseen tätä, vaikka olisihan se mulle ihanaa jos niin olisi, välillä vähän painaa mieltä, kun se ei aina välillä kerro noista mietteistään. Onhan tää joskus vähän ahdas asunto, mutta yritän tehdä hänelle kaiken niin hyväksi, että hän viihtyisi, nytkin otin yhden kaappihyllyn häntä varten, otin omat tavarat pois, Ajattelin muutenkin myydä vähän tavaraa pois. Olen myös miettinyt, että kyllä mä tästä aion muuttaa joku päivä poiskin, en täällä aio asua, koko loppuelämää. Vaikka juuri 2011 vuoden lopussa ostinkin osan tästä asunnosta, mutta ei tunnu oikein hyvältä fiilikseltä sittenkään, eikä raksukaan oikein viihdy, tai viihtyyköhän se ollenkaan ees mun seurassa. Tuntui kyllä vähän pahalta, kun raksu sanoi, että tää sisustus on tylsä, ja ettei tunne ihan kodikseen, mutta ei hän sitä tiennyt, että en ole jaksanut sisustaa, kun masennuksen takia ei silloin kiinnostanut mikään, en hänelle siitä ole viitsinyt kertoa, vaikka olenhan minä masennuksestani kertonu, ja oli mulla myös pieniä syömishäiriöolojakin välillä. Niistä olen onneksi jo aika hyvin parantunut, tällä hetkellä kyllä oma ulkokuori näyttää mun silmissä hirveän plösöltä, jotain pitäs kyllä alkaa tekemään, enkä näin voi elää, tahtoisin kunnolla juoksemaan niinkuin vanhoina hyvinä aikoina. Vähän pelkään sitä, ettei mun jalka enää kestäisikään juoksua, viime vuonna tapahtui joku ihan ihme sattumus, jalka kipeytyi yllättäen, enkä yhdessä vaiheessa kovin hyvin pystynyt edes kävelemään, pinnistelin kummiskin, töistä olin sen takia kolme päivää poissa, vaikka olihan nuokin kolme päivää aika turhaa olla poissa, koska ei se kipu lähtenyt muutaman päivän levolla. Kyllä siinä kesti joku pari kuukautta. Lääkärissä tuli käytyä, ja jonkunlainen puujalka se oli. Ne kuulemma voivat olla kivuliaita, ja kestää viikosta pariin kuukauteen.

Välillä mietityttää, että haluaako raksu vaan yksin sisustaa, ja eikö se tiedä, että muakin kiinnostaa kaikki sisustusjutut,  ja semmoset. Hän varmaan haaveilee jostain tietynlaisesta asunnosta, ja hän joskus on puhunut, että aikoo käyttää jonkun perinnöksi saamansa rahan lainaan. Se mietityttää, että kuinka nopeesti se haluaa sen lainan ottaa, eihän se nopeasti kyllä tapahdukaan se lainan ottaminen, ensiksi pitää olla myös se asuntokin katsottuna, ja oikeastaan viittä vaille valmis asuntokauppa. Tietenkin mä haluaisin olla myös mukana siinä lainassa, mutta en tiedä, ensiksi pitää tietenki myydä mun osuus tästä vanhasta. Sitten se, että pitääkö mun ottaa uus tili, Säästöpankista, kun raksu käyttää sitä ja jos me otettais yhteinen laina.  En mä haluis, että hän se vaan maksaisi sitä lainaan, kun haluan elää hänen kanssaan koska hän on mun elämäni pelastaja. Olisin varmasti vielä kunnolla masentunut, vailla mielenkiintoa. Nyt mulla on työ ja rahaakin näyttää olevan tilillä, eikä se vaan kuluteta,

Toivottavasti se raksu kestää mua, vaik oonkin tällänen tylsimys. Tahtoisin, että hän pitäisi mua tavallisena, ja olisi sellainen, joka pitäisi stereotypioista. Koska oon lähes täynnä asioita, jotka ovat erilailla kun tavallisen nuoren pojan elämässä. En ole niin autoista kiinnostunut, tykkään shoppailla, olla vähän outosielu, taiteilijapeikkonen. Joka ei halua elää massan mukana, tai niin kuin "yhteisö" edellyttää. Että kun olet syntynyt joksikin, niin käyttäydyt ja sinun mieltymyksesi olisi helposti luokiteltavissa, että tykkäät tälläisistä asioista, tai sitten näistä sinä et tykkää. Tuo ajattelutapa on kyllä se suurin syy, miksi ihmiset jo lapsesta asti altistuvat masennukseen, tai kun ihmisiä luokitellaan tiettyyn kategoriaan. Onneksi olen onnellinen tuon ihanan keijukaismenninkäisen kanssa, en tiedä mitä hyvää mä olen tehnyt, kun tuollaisen otuksen olen itselleni saanut. Meidän arki on melkein aina yhtä juhlaa. Kaikki on hyvin tällä hetkellä, vaikka onhan välillä rakkaallanikin sellaisia pikkuisia masennuspäiviä, jolloin itkukin on herkässä, mutta yritän parhaani mukaan lohduttaa ja itkeä mukana hänen suruissaan. Sitä kautta tulee itsellekin parempi mieli kun voi auttaa häntä, ja olla mukana kaikessa. Onneksi ollaan samanlaisia, ettei siitä tule sellasta erilaisuustaistelua.

Nyt on takana tämäkin viikonloppu. Omalta osaltani se kului työn merkeissä. Tiskailuja taas. Onhan nää tiskausvuorot välillä aika puuduttavia, varsinkin jos arkipäivänä on näitä vuoroja, mutta viikonloput on ihan jees, silloin ei paljon tiskiäkään ole, eikä ole niin hirveän kiire jokapuolella. Toisaalta vähän tylsää se on kun, tietää että raksu siellä kotona yrittää itselleen keksiä tekemistä, tietty haluisin sen kanssa olla ja pitää kivan viikonlopun. Nythän meillä ei ole yhteistä vapaata viikonloppua tiedossa moneen viikkoon, sillä hän on buukattu töihin ensi viikonlopuksi, ja varmaan aikoo myös sitä seuraavankin ollla. No eihän se mua sinänsä haittaa, oltiin ajateltu, että oltaisi lähdetty Perniöön käymään viikon päästä, mutta nyt kun tuli työkeikka, niin sekin peruuntuu. Vielä en ole miettinyt, että mitä sitä tekisi. Kummatkin päivät sillä on töitä 9-16.

Nyt sunnuntaina, kun töistä pääsin, niin ei tarvi pariin päivän töihin nyt sitten mennä. Maanantai ja vappuaatto siis vapaata. Ihanaa. <3 Tosin vähemmän ihanaa on se, että vappupäivä mulla on töitä, mutta sekin menee varmaan nopeasti, kun on taas pyhäpäivä, ja vähemmän porukkaa töissä. Vappupäivän iltana mennäänkin raksun kanssa sitten taas keikalle. The Monday Box vetää pitkästä aikaa keikan, Kaapon tiputtua voice of finlandissa, ne on taas jatkaneet bändin kanssa. Seuraavana aamuna kyllä joutuu herää aikasee töihin, mutta onhan sitä totuttu heräilemään tosi aikaisin. Eli ei se uutta ole, kyllä se päivä siitä lähtee käyntiin. Näillä näkymin joutuisin olemaan myös helatorstain töissä, mun vapaapäivä on se edeltävä keskiviikko. Vähän menee nää vapaat ristikkäin raksun kanssa, mutta ei se nyt niin haittaa.  Positiivisuutta vaan peliin, ni kyllä se siitä.

Aion nyt ainakin nauttia mun omasta pikku vapustani, joka on tänään alkanut.
Tässä vähän siman valmistuskuvia.