Sitä ennen kahvitauolla, juhlittiinkin 50.v juhlia. Yksi työkaveri oli täyttänyt, ja tarjolla oli myös taas shampanjaa. Siinä sivussa tuli tekstailtua sitten raksun kanssa, jolla oli vapaapäivä. Taas... Se kävi lauttasaaressa jossain kirpparilla. Löysikin yhden huivin ja hameen. Joku päivä lähdetään yhdessä kiertelee kirppareita, tykkään paljon kierrellä kaikkialla. Ja raksun kanssa on tosi ihana kaupungilla kierrellä. Perjantai oli muutenkin aika sateinen päivä. Töiden jälkeen suuntasin keskustaan, jossa me sitten nähtiin. Siitä sitten kotiin käymään, lähtö Kouvolaan tapahtui aika nopeasti, porukat oli jo valmiina, joten ei muuta kuin kamat kasaan ja autoon, ja matka alkoi.
Matkalla kirjoittelin vähän yhtä kirjettä, joka on vieläkin ollut kesken, no toivottavasti sen saan tässä viikon alussa valmiiksi, ja postiin.
Perjantai-ilta sujui mukavasti. Salaattia syötiin salkkareiden aikaan. Olipas muuten aika hassu loppu niissä. Jännittävään kohtaan jäi, kun Severikin selvisi siitä kolarista. Ja myös Eero palasi sarjaan, tai sitten se oli Aaro. Mistä näistä nyt tietää. Perjantaina oltiin molemmat aika väsyneitä. Joten ei me varmaan valvottu kuin johonkin kahteen.
Lauantaina oli sitten tiedossa ne serkun häät. Ei kovin olisi innostanut mennä sinne..mutta onneksi ei siellä niin hirveän ärsyttävää ollut. Kaikki turhat ohjelmanumerot loistivat poissaolollaan. Rennot häät olivat. Kirkko oli onneksi nopeasti ohi. N. 30 min suurinpiirtein kesti. Tai no ehkä vähän kauemmin, mutta kummiskin. Meille jaetiin saippukupla juttuja, joita me sit puhallettaisiin kun hääpari saapuu siitä meidän ohitse kirkosta ja lähtee kohti juhlapaikkaa. Juhlapaikka ei mun mielestä kauhean iso ollut, olisi voinut olla isompikin,. Kun oli paljon pikkulapsia häsläämässä ympärillä, niin mietin, että rupeekohan kohta lentelemään lautasia tai jotain. Ruoka oli hyvää, oli italialainen teema. Ekaksi tuli kylmien ruokien pöytä. Oli fetasalaattia, marinoituja mozzarellapalloja, kanapastaa, lohta, porkkana-lasange tai joku semmonen hienosti koristeltu hässäkkä. Lämpimä kattaus oli Kasvislasagnea, lohta ja sitten joku paisti, sitä en tietenkään syönyt.
Sitten kahvi ja kakkua. Hääkakku oli ihan ok. Olisi hieman kyllä kuivaa mun makuun. Päällä jotain marsipaania. Mutta ehdottomasti olisi saanut olla kosteampi. Mutta eipä se paljon haitannut. Kyllä me siellä johonki kahteentoista asti oltiin. Iltapalaksi oli vielä tarjolla pizzaa. Mietittiin raksun kanssa, että olisiko se pizza vain jotain lihapizzaa, mut siinä oli ainakin hyvin huomioitu kaikkia, että ei ollenkaan oltu tehty sellasta "peruspizzaa" jossa vaan lihaa. Pizzat oli tonnikalaa, sekä ihan kasvispizza. Joten meille sitten maistui.
Olihan siellä muuten kyllä aika tylsää, vaikka rentoa olikin, mutta ei sitä tylsää fiilistä olis kummiskaan nostanut mitkään ohjelmat. No mutta, olipahan siinä taas yhdet häät.
Tässä vielä jotain kuvia.
Mutta oi että. Tänään sunnuntaina 9.9.2012. On kulunut 11.kk:tta kun raksun kanssa alettiin seurustella. Voi, awww. tämä kaikki on ollut niin uskomattoman ihanaa. En halua ikinä luopua tuosta ihanasta otuksestani. Toivottavasti niin ei koskaan myöskään käy. Silloin voisin ehkä romahtaakkin, ja ties mitä tapahtuisi. Tuntuu, että olen löytänyt elämääni täydellisen otuksen, jonka kanssa voi ihan vapaasti hassutella, ja jutella kaikesta. Tälläinen tapahtuu vain kerran elämässä. Jaksan aina hänen seuraansa. Ei hänen koskaan tarvi pelätä, että mä kyllästyisin sen seuraan. Viime lokakuussa tuli kyllä mietittyä ihan kaikenlaista, että mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Lopulta päätin, että tulen pettymään, jos en edes tee tälle asialle mitään, joten kysyin, että "kun sä tunnut niin mukavalle ja ihanalle, ja haittasko sua tää välimatka mitään?" Oltiin just vietetty aika jännä vkl. Paljon suudelmia, ja kuuteen asti valvottu. Joten uskalsin kysyä.. heh tosin mietin, että oliko vähän teinimäistä kysyä alaks olee? :DDDD no en mä nyt ihan tolla tavalla sitä kysynyt. Mutta oi.. silloin en olisi ikinä uskonut, että vuoden päästä samaan aikaan me asutaan jo yhdessä. Nii, ihmeellistä ja ihanaa tää elämä on ollut.
Kesällä mulla oli vähän juttua joidenkin kanssa, ja olin "tavallaan yhdessä" 1kk:n. Mutta mun puolelta se oli vain tapailua, enemmän kuin seurustelua. Mielessä ja ajatuksissa pyöri kuitenkin tämä nykyinen tyttö. Mutta ajattelin vain, että tuskin koskaan mulla olisi mitään mahdollisuuksia, kun mietin, ettei hän edes musta sen jälkeen enää välittänyt kun nähtiin kesällä. Mutta ehkä se oli sitä pientä ujoutta. ,
Nyt olen maailman onnellisin peikko-otus. <3<<3<3<3<3<3<3
Uskon että meidän rakkaus kestää. Ihanaa, kun tuolla juhlissa ihmisetkin muistaa aina kysellä meistä, että miten teillä sujuu? Olisi tylsää jos kukaan ei olis höpötellyt raksulleni ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti