Tylsä ahdistusfiilis eilen, mutta ihana viikonloppu edessä.

Eilinen päivä ei oikein mennyt putkeen. Alkoi se jo jotenkin päivällä töissä. Aamulla kaikki oli ok. Kulta lähti töihin. Klo 5. Ihanat halit siinä.. jäin nukkumaan.. lähdin joskus 7.30. Työpäivä sujui ihan kivasti, siihen saakka, kunnes yksi pomoista tulee kysymään, että haittaisiko, että menisit auttamaan tiskiin joskus lounaan jälkeen? Enhän mä siihen viitsinyt mitään vastaan sanoa. En halua olla sellanen, että mulle ei käy mikään, haluan, että mut töissä tunnetaan sellaisena iloisena, ja ahkerana tyyppinä, ei mua koskaan ole edes vituttanut tuolla. Vaikka varmaan syytä joskus olisikin, ihmiset tulevat mulle kyllä avautumaan muista, ja ovat aika vittuuntuneina, toivottavasti kukaan ei musta avaudu. Noh, ajattelin että mikäs tässä. Ihan rentoa se on. Olihan se ihan ok. Vaikka vähän ärsytti, Jouduin tiskiin, koska yksi tyyppi, jonka piti olla meillä johonki klo 11:sta saakka, ja sitten lähteä yhteen toiseen paikkaan auttamaan, niin ei ilmaantunut sinä päivänä, joten yksi tiskaajista joutui sinne lähteä, ja mä jouduin sit korvaamaan sitä tiskityyppiä.

Kotona sitten kullallakin oli huono päivä. Oli vähän masu kipeä, ja se oksensikin, Nooh se meni kyllä ohi. Ei me tietenkään riidelty, ei varmaan koskaan. Mutta ähh. Mä olin tyhmä.. olin puhunut yhdestä keikasta, jos kullalla ei olis töitä seuraavana päivänä, niin voitaisi mennä. No, oltiinkin salkkareiden aikaan siinä fiiliksissä, et mentäis. Mutta minä tyhmä se taas olin... tuli ahdistusfiilis. Sellainen, että ei jaksais nähdä sitä ihmispaljoutta. Ihmismassaa. Se on vähän ärsyttävä olo. Joskus yksin kun matkailin junassa, niin tuli sellainen olo. Täysi juna, no sitten yritin vaan paneutua lukemaani kirjaan, mutta helppoa se ei ollut. Vähän mietityttää tuo joulumatkailu, et miten kestän, ku ihmiset rynnii junaan, ja ihan täysi juna,. Pitäisi ostaa lippukin jo hyvissä ajoin, että saisi kunnon istumapaikan, mut enhän mä tiedä edes että milloin mä olen lähdössä. Kultani vähän herkisteli eilen, samoin mä siinä, kun lohduttelin häntä. Oli vähän paha mieli kun rakkaani oli varmaan hyvin pettynyt, vaikka kysyin, että haittaako jos ei lähtäkään, mutta. Hän vastasi että ei se haittaa. Mutta jostain aina tiedän, että ei se oikeasti tarkoita, vaikka se niin vakuuttaisi.

Tänä aamuna oli hirveän paha lähteä töihin, olin väsynyt, ja mietin bussissa, että jos soittaisikin töihin etten tulisi. Mutta en sitten niin tehnyt. Töissä oli kuitenkin ihan ok. Eikä tarvinnut mitään muutakuin normihommat tehdä.

Oi, nyt on sitten viikonloppu taas alkanut, ja ihan mahtavat fiilikset.
Tuo tyttöni on kyllä niin rakas ja ihana. Mun elämäni suurin rakkaus ja  valopilkku. Kultani menee aina kaiken edelle. Tahdon hänen kanssaan aina kierrellä kaikkialla. Mutta joskus on vaan ahdistus, ja se koko ahdistus tulee varmaan ihan nuoruusiästä, olin aina sellainen outolintu, ja mua katsottiin pitkään, katseet ovat varmaan jääneet selkääni, vaikka täällä helsingissä olen pikku hiljaa päässyt pois niistä ahdistuksista, mutta silti.

Huomenna mennään shoppailemaan UFF:hin ja illalla keikalle. The Flaming Sideburnsia katsomaan.