Ei ihan niin hyvä fiilis oo ollut tän viikon alussa. Töissä taas rehkinyt, mutta ei sielläkään kovin erikoista, aina sitä jotenkin jaksaa siellä hassuilla.Vaikka olisi aamulla kuinka väsynyt tahansa, niin aina sitä jaksaa.. syy löytyy varmaan tuosta ihanasta otuksesta tuossa vierellä. Ihana herätä raksun vierestä joka ainoa aamu. (hehee, vaikka seitsemäksi menisi) Niinkuin siinä yhdessä biisissä sanotaan.
Raksulla taas ei ole tällä viikolla mennyt ihan putkeen. Kukaan ei ole soittanut sieltä vuokrafirmasta maanantaina, eikä myöskään tänään. Joten sillä on nyt kohta ollut kolme päivää vapaata. Toivottavasti huomenna, eli keskiviikkona sille soitettaisiin, että loppuviikko olisi töitä. Seuraava palkkakin on näin ollen paljon pienempi kuin edellinen. Viime viikollakin taisi olla muutama vapaapäivä. On tuo kyllä rankkaa, kun soitetaan, että milloin on työpäivä. Ja sitä rataa. Toivottavasti rakkaani kestää, eikä romahda. No, minä aina tuen häntä. Sataprosenttisesti.
Kyllähän se aika tylsää on, kun ekan työpaikan on saanut, ja sitten ei olekaan joka päivä töitä, ja tulee tällänen 3.päivän vapaa, ja joutuu olemaan epätietoisuudessa, että milloin taas työt jatkuu. Kyllä mäkin tuossa tilanteessa vähän ajattelisin kaikenlaista. En varmaan ees pärjäisi samassa paikassa montaa päivää. Kun sanoisivat jo heti, että joo, ei sun tarvi tulla enää.
Nyt ollu aika ihme viikko. Ekaksi maanantaina työt alkoivat kasilta, tänään klo 7. Ja huomenna myös. Tässä vuorossahan kuuluisi alkaa kasilta muina päivinä paitsi ke. Mutta ei ole tavallinen viikko tämä. Kaikkia juttuja, sekä työkaveri poissa ja sellasta.
Tätä viikonloppua en kyllä ihan niin kovasti edes odota. Tiedossa olisi häät. Serkun häät. En olis kovin innoissani menossa. Mutta joo.. pitäähän sielläkin sitten käydä. Toivon vaan, ettei niistä häistä tulis kovin pitkät. Etenkin ku on raksu mukana, niin haluis sitten kummiskin vielä höpöilemään lauantai-illaksi tuonne Kouvolan suuntaan. Häät on Lahdessa, mutta n. tunninhan sieltä ajaa. Ja onhan meidän kyllä tultava tuonne Kouvolaan, ku ei Lahdeenkaan olla jäämässä.
Mua ei oikein kiinnosta nuo häät. Toivottavasti eivät olisi perinteiset häät. Ärsyttää ne kaikki vanhat tavat. Ja kaikenmaailmat turhat mukamas "hassut leikkimieliset" ohjelmanumerot. En aio ainakaan osallistua mihinkään. Tuon serkun kanssa ei mulla kovin paljon yhteistä ole, se kun on mua aika paljon vanhempikin. Kyllähän me jutellaan, kun nähdään.... jotain hyvin pientä. Mutta enhän mä edes sitä kovin tunne edes. Tulee mieleen edelliset serkun häät, joissa oli sellasia ohjelmanumeroita esim. et valittiin kolme tyyppiä, joille esitettiin sit kysymyksiä hääparista. Mietin siinä itsekseni, et ei juma. Enhän minäkään noihin olisi osannut vastata..että jooo. varmasti en olisi osallistunutkaan noihin.
Nuo ovat muistaakseni myös kirkkohäät. Eli voi että.... Kirkko ei ole ollut mun elämässä koskaan lähellä sydäntä. Olen ollut oikeastaan aina ahdistunut, kun kirkossa olen joutunut käymään. Se on ollut mulle kuin pakkopullaa. Kouluaikoina keksin aina kaikenlaisia verukkeita, ettei tarvisi sinne mennä.
Myöhemmin olenkin jo eronnut kirkosta. Vanhempani eivät kyllä taida sitä tietää.. No eipä se mitään, se on mun oma asia. Enkä ole katsonut tarpeelliseksi asiaa mennä tuolla jokaiselle vastaankulkijalle kuuluttamaan, että olen eronnut kirkosta.
Sitten saapa nähdä, minkälaista ruokaa siellä tarjoillaan. No, eipä haittaa,vaikkei olis meille raksun kanssa mitään, Kun me ei syödä punaista lihaa. Kalaa & kana, ja kasvis käy.
Tänään nähtiin kun yksi pyöräily kaatui, kun autoilija vähän tönäisi sitä. Meidän takaa vain kuului ploks... pyöräilijä oli hetki aikasemmin tullu vastaan suojatiellä. :D Ei siinä kai pahemmin käynyt.
No, mutta onhan viikonloppuunkin vielä aikaa. Että tälläistä tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti