Oli kyllä taas yks parhaimmista viikonlopuista. Vaikka viikko oli aika tylsä, ja helatorstai ei muuten niin ihmeempiä juttuja tarjonnut, kuin kaverin kanssa olemista. Perjantaina, olin jo niin odottanut sitä hetkeä kun työpäivä loppuu ja pääsee himaan, ja pakkaamaan. No enpä kyllä kauan siinä ehtinyt pakkailla. Mutta ne mitä pitikin, niin tuli mukaan. Kirjoittelin sitten muutaman kirjeen junassa. Nekin jopa tuli mukaan, siis kirjepaperi ja kirjeet. No en ole kyllä yhtään varma, et haluaako kukaan enää kirjoitella mun kanssa. Ois pitäny olla vähä aktiivisempi. No ei kai se mitään. On mulla ystävät, ja ihana rakas. Ja paras ystävä. Joka sattumoisin on tuo mun raksu. <3 En tiedä mikä tässä kaikessa vaan on niin parasta. On vaan niin ihana tuntea joku, joka on kuin melkein kopio minusta.. sellainen keijukainen. <3
Tuntuu siltä, että päivääkään en voisi olla hänen kanssaan riidoissa. Ehkä taidan olla aika sellanen rokkipoikanössö. Mutta en mä vaan voi olla siitä ihanasta erossa.
Viime postauksessa sanoin, että ei varmaan nähdä ensi viikolla..... no . kyllä me nähdään, jos se vaan musta riippuu. Aluksihan ajattelin, et olis kiva mennä raksun kanssa maailma kylä festareille, kyllähän se sinne varmaan olisi tullut, jos ajankohta olisi ollut hieman erilainen. Mutta tuossa kun palasin sunnuntaina kotiin, niin ajattelin, että ei helvetti. Mitä minä siellä oikein teen?
Olisin tietysti halunnut näyttää raksulle kaikkia juttuja, ja löytää uusia bändejä sen kanssa. Ja ehkä näyttää yhden kaverin bändin, emilian joka ehkä olis ollu siellä, nojaa.. ei ehkä.. ku laitoin tekstarin ja kysyin et onks se siellä, ni ei oo mitää takas tullu, kun yleensä se viesteilee.
Joten, taidan ensi viikolla olla menossa Turkuun, koska mulla on niin ikävä mun ihanaa rakasta kultaa. Viimeksi kun sunnuntaina erottiin juna-asemalla, niin sanoin, että nähdään taas. Hän ei varmaan ajatellut yhtään, kuinka nopeasti me taas nähdään. Lähdin jo kasilta, koska en oikeastaan halunnut jäädä siihen ruuhkaan johon kaikki varmaan sillä ysin junalla jäi, koska finaalipeli varmaan loppui siinä vaiheessa. No vielä pahempi se ois ollu, jos suomi ois voittanu, siinä vaiheessa ois ollu ihan perseestä olla siinä viimeisessä junassa. Kun tietää, että Pasilassa odottaa sellainen jonotus, ja ihmiset niiiiiin kännissä. vaikka silloin ei varmaan kukaan olis turpiin saanut. Kun muistan, että viime vuonna ihmiset oli niin onnellisia, et uskalsin mennä lähibaariin juomaan, ja kattomaan peliä, eikä kukaan tullut vittuilee ulkonäöstä. Se oli jo jotain. Tai no. muutama riiteli siitä, keneltä mä näytän. :D se oli aika hassua. Yks oli et, Adam Lambert, se oli muuten eka joka mulle niin sano, mutta sen jälkeen ei ainoa. sit tuli Rasmuksen Lauria., Ihme, sitten tunsi Jack Whiten, olin iha ihmeissäni, kun katsoin sitä jengiä, et joku voi tuntea sen. :;DDDD no ville valo kortti tuli taas. mutta se nyt oli ihan niiden kännityyppien kuvitelmaa.
Oi, mutta pe. hassuilu oli tosi hauskaa. Ei siinä paljon mitään ehditty tehdä. Hih, raksu luuli, että me kateltiin pe. uunoja, mut oikeasti me vasta la. alettiin niitä katsomaan. Perjantai meni aika nopeesti, heti kun tulin Turkuun, niin lähdettii asemalta kävelemään raksulle. Oli kyllä niin ihanaa. Oli tosi ihana välillä kävellä, kun ei ollu mihkää kiire. Ja oli lämmin. Tietty silloin talvella otettiin aina bussi.
Lauantaina herättiin aika myöhään. Jotain ehkä 30.min ennen suomen peliä. Noustiin niinku ylös, itse huomasin olevani jo hereillä aluksi ysiltä. Mutta ei huhhuh, mitä unta mä näin sinä päivänä/yönä. Raksu tietty unessa mukana, mut se tais lopussa olla vaan seurana siinä, siltä ei udeltu mitään, mut ei juma. Näin sellasta unta, et mun broidin kaveri oli kesällä ollu meillä mökillä, ja kun me oltiin raksun kanssa vietetty omassa rauhassa ihana yö, niin sit herätää johonkin möykkään, mennää kattoo, ni eiköhän sielä oo bileet menossa. Joku hassu tyyppi sieltä vastaan tulee. Sen jälkeen uni muuttuu tosi hassuksi. Siellä on joku shamaanityyppi, jonka piirteistä mulle tuli mieleen, tosi monen ystävän piirteet, siis mun ja broidin ystävien. Sillä oli sellaset kasvot, jotka näytti samalla erikoislaatuisilta, mut sitten, toisaalta, viiden eri ystävän kasvoilta. Oli aika hassua. Raksu onneksi oli siinä unessa mukana, muuten se olis ollu aika painajainen. Sen jälkeen unessa tapahtui sitä, että tämä randomisti valittu tyyppi, rupes niinku ennustaa vähä kaikille. Kun tuli mun vuoro, niin tää näppäili kännykkäänsä numeron, ja antoi mulle. Ja mä olen aivan varma, että kyseinen henkilö, jolta tää tyyppi silloin näytti, ni ei varmana tuntenut tätä, jonka numeron se näppäili, niin sitten se antoi sen puhelimen mulle. ja olin ihan äimän käkenä. Toinen oli sillee, et hahaa, kukas siellä soittelee. Muistan, että unessa sen ääni oli ihan todellinen.
Oli siinä unessa sitten muutakin hassua, esim. mun hyrrä kissakin, mut se nyt on aina niin seko, ettei liene yllätys, että se unessakin sekoilee. :D
Lauantaina käytiin myös puistoilemassa ja se oli tosi ihanaa, tehtiin kiva lenkki siinä myös.
Sunnuntaina oli haikee fiilis taas. Ainahan se on. Junassa oli silti ihan hauskaa, kirjoittelin kirjeitä.
Mutta en tiedä, ei se kulta varmaan mua jaksanut sinä viikonloppuna. :D noeiiij, höpöilen tässä vaan. :) kai se mua jaksoi, kun niin ihania viestejä laitteli takas. Hahah, mutta se kulta varmaan luuli, ettei nähdä vähään aikaan, siis ainakaan kahteen viikkoon. Mutta joo, me siis oikeasti nähdään ensi viikolla, en kestäny enää olla siitä erossa. se ois tarkottanu sitä, että vasta kahden viikon päästä oltais nähty. Mietin, että haluan nähdä enemmän rakasta kultaani, kun jotain tylsiä artisteja maailma kylässä festareilla, ainut mikä olis voinu käydä kattoos olis ehkä ollu Jukka Poika. Kullan kanssa tuo ois ollu niin mahtavaa, <3
Mutta ehkä sen kanssa tulee käytyä joskus se katsomassa. <3
Oijoi, mulla on niin hassu yllätys raksulle, en kyllä paljasta sitä tässä blogissakaan kyllä, :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti