Viikonloppua odotellessa.

Tänään oli ihan ok työpäivä. Perus punnituspäivä vaan. Joitaki pieniä tilausjuttuja jouduin lisäks punnitsemaan. Loppupäivästä rupesin jo viikonlopun aineksia kokeille laittaa kasaa, etten huomenna joutuis ylitöihin. Sillä haluan lähtee ihan aikataulussa, koska se kulta on tulossa. Kolmelta sen juna lähtee Turusta, joten joskus viiden aikoihin perillä. Oijoij. <3

Viikonloppuna ei oo vielä muuta suunnitelmaa kuin yksi keikka. Hyvä ettei ole paljon suunnitelmia, kyllä me aina keksitään spontaanisti kaikkea, muuten sitte jos olis suunnitellu kaikkea, ni varmaan pettyis, jos ei ehtiskään toteuttaa niitä suunnitelmia. Höpsöillään paljon, ja valvotaan, tehdään kävelylenkkejä ihanassa säässä ja nautitaan. Eli täydellinen viikonloppu. Kulta tulee myös tiistaina käymään, se käy työpaikkahaastattelussa. Lupas jäädä tänne höpsöilee mun kanssa sitten. Aww, on se kyllä ihana kulta. <3

Tänään myös tuli aamulla sellainen aate, kun mietin viikon päästä viikonloppua. Haluaisin nähdä tietty raksua, joten ajattelin et jos sille sopis et tulen Turkuun käymään, pitää nyt vielä siltä kysyä, et onko sillä jotain ohjelmaa silloin. Enhän mä nyt aina viitsi olla semmoinen, et pyydän sen tänne Helsinkii, ku sekin on opiskelija, ni ei sillä mitään hirveitä rahoja ole. Ja kun viihdyn sen kanssa ihan missä vaan. Ja on ollu tosi kivaa, ihanaa mukavaa Turussa. Ja voitaisi samalla käydä Kaisaakin tapaamassa, ja sit voisi nähdä mun paria serkkua.

Toukokuun suunnitelmat olis kyllä aika selviä. Tahtoisin mennä taas maailma kylä festareille, siellä olis Jukka Poika ja sit kaikenlaista hassua, ilmainen tapahtuma. Ja mukava kaupunkifestivaali, eikä yhtään sellanen ahdistava. Tosin en oo varma, jaksanko sitten mennä ilman kultaa tuonne, jos se ei olis tulossa Helsinkiin, mutta saa nähdä. Itse ainakin sitten menen sitten seuraavalla viikolla taas. Perniöön tai no jos se kulta nyt haluu mut sen valmistujaisjuhliin. Tai no ei hän niitä ihan juhliksi silleen kutsu. Joitaki sukulaisia kylään sinne vissiin tulee. Tai en vielä tiedä työjutuista, ei mulla kyllä yleensä ole viikonloppuisin töitä, mutta koskaan ei pidä sanoa mitään ettei koskaan olisi. Voi joskus tulla tylsä yllätys, ja mut on laitettu viikonloppu töihin. No, mutta olis se ihana kuitenkin päästä taas Perniöön. Olis kai naapurin yo-juhlat tuolla Kouvolassa, mut kutsua ei ole tullut, niin en mä nyt sinne mene. Haluan olla kullan kanssa mieluummin, ja Kouvolassa ei ole mitään tekemistä, ainakaan ilman raksua.

Joskus mietin, että mitäs sitten ku ei nähdäkään jossain vaiheessa, tai niinku tulis parin viikon tauko. Viimeksi muistaakseni joskus joulukuussa oli parin viikon tauko, ettei nähty. Siksi se tuntuukin vähän oudolta, ettei yhtäkkiä näkiskään, kun tämän vuoden puolella oon viettäny jokaisen viikonlopun sen kanssa. Mutta turha kai sitä on jäädä surustelemaan, kun tää meidän rakkaus on kokoajan mennyt paljon voimakkaamaksi. Tunnen että tää on tosi varmalla pohjalla. Ei vois tulla yhtäkkiä mitään, mikä voisi meidät erottaa.

Tässäpä nyt katselen tuota Suomi-Ranska peliä. Eipä kovin erikoista peliä ole tänäänkään. Peli puolessa välissä, ja tilanne Suomelle vain 2-0. Nojaa, tietysti ihan sama millä numeroilla voittaa, kunhan voittaa.

Mutta awww, huomenna.

Ps.. Nyt peli 5-0. Jee.