Sitten vaan yhtäkkiä kävikin niin, että ruvettiin seurustelemaan. Siitä se sitten on lähtenyt eteenpäin, ja rakkaus kasvaa vaan. En ois silloin uskonu et jotain niin täydellistä syntyisi. Vaikka enhän mä millään hällä väliä meiningillä ollut liikkeellä. Arvaan, ettei se kyllä oikeesti kovin kiinnostunut musta aluksi ollut, mutta jostain syystä sanonut vastaankaan, siitä että ruvettiin seurustelemaan. Niin vain kävi. Lopulta kaikki vain kävi hyvin. Halusin tehdä siihen sellaisen vaikutuksen, että se tuntisi että siitä joku välittää, ja voi että.... Minähän välitin hänestä, ihan todella paljon, jo alussa. Laittelin sille sitte aina välillä kaikenlaisia runoja, ja nekin tais sitten olla se juttu, etttä sekin rupes kai muhun rakastumaan.
Noniin, mutta jatketaanpas tätä päivää. Duunissa oli suht paljon kiirettä. Yksi työntekijä oli muistanut vasta eilen, et sillä oli yks meno päivällä. No se oli sitten eilisen päivän soitellu pomoille ja sitte kai se oli järjestyny, et se tuli klo 12 töihin. No mun varastokaveri joutu sit tiskiin, koko sen aamupäivän ajaksi. Heh, eli kiva. Mä joutusin olee koko aamupäivän yksinää varastossa. Onneksi keskiviikkona ei tuu paljon kuormaa, ja oli tänää myöskin helppo punnituspäivä. Viime postailussa en maininnutkaan, että duunin tuli uus kokki. Jooo, joku Jani sen nimi tais olla. Heh, hassu veikko. Ei nyt hirveän paljon puhunut, paitsi silloin ku oli sen kanssa tekemisissä. Tuli kysyy varastosta jotai suolaa, ni sillo se höpötteli kaikkea. heh, nostin sille sit jonku 20kg suolapussin. :D Et jeah, vika pussi tässä. No sit se tokasi siihen, et no, sä kai tilaat sitten lisää. Heh, no mäpäs vähän hassuilin takas, "noh noh, käytäppäs poika ensin tuo satsi" :D Vaikkei se nyt mikään poika ollu. :D
Pelkäsin jo, että joudun tekee ylitöitä, et saanko kaikki valmiiksi normiajassa. Mut sitten loppupäivästä alkoikin työt loppuu, kelasin aluks, että en pitäis kahvitaukoa, mut sitten kun huomasin, ettei tässä nyt kummiskaan enää kiirettä tule, ni menin sinne. Ois ollu kakkuakin tarjolla, mut en jaksanu ottaa.
Suunnilleen puoli kolme olin sitten jo valmis lähtee, ja vaatteet vaihdettu. Sieltä suoraan keskustaan, ja oli mulla sit joku n. 15 min aikaa siinä jotain puuhailla. Olin siis päättänyt lähteä Turkuun, näkemään sitä ihanaa tyttöä. Neljä tuntia olisi vaan yhteistä aikaa, mutta kyllä se kannatti mennä. Oli niin ihana nähdä häntä. <3 Ja ihana keli. Junassa oli aika hassu ukkeli. Joku suomenruotsalainen kai, jäi Karjaalla pois, oli kännissä kuin käki. Turussa sitten käytiin terassilla, Aurassa. Hah.. oltiin siinä jonkun aikaa oltu, niin yks tuttu kasvo tulee siihen samalle terrassille. Heh. Exän exä. :DD hehheh, ihan mukava tyyppi. Mutta tähän kuuluu sitten vähän ikävämpi juttu, johon mä en kyllä osaa sanoa kumpaakaan puolta, kun olen tietty kuullut vain yhden version, joten en rupea sen perusteella mitään miettimään. Nykyään he eivät kai ole tekemisissä, mutta siis, kelasin, että miten ne ei muka kohtais Turussa, ei se nyt niin iso mesta ole, siis keskusta, että ei törmäis, ku molemmat on aika samanlaisia, luultavasti se poikakin käy klubilla aika usein, ja sillä on myös oma bändi. Mutta heh, oli aika hassua, tämä tyyppi kuitenkin moikkas mua, tai no aika samaan aikaan tunnistettiin toisemme.
Terassilla alkoi tulla pikkuisen kylmä, mut ei mikään ihan hirveä kylmyys, ni ehdotin et mentäis vaik syömään. Kun olihan sillä höpsölläkin varmaan nälkä. Ei mulla mikään ihan hirveä nälkä ollut, ku en oo pahemmin himassa syönyt enää duunipäivien jälkee, jotain pientä tulee yleensä syötyä sen jälkeen, leipää ja vaik jotain salaattia. Mutta joo, mentiinpä sitten Amarilloon. En oo muuten koskaan käyny siellä, tai ei.... oon tainnu joskus Kouvolassa, en oo varma oliko se silloin Amarillo. Mut joo. Amarilloon en koskaan kyllä iltaa menis viettää.
Otettiin sitten Tofu 'n cornit tai jotkut sen nimiset annokset. Oisko ollut jotain 14€/annos.
Siinä oli tofua, bataattia, maissia, punasipulia, salaattia, yms.
Tuli aika täyteen tuon syötyä. Bataattihan on perunan sukulainen, ni siinäkin sitten hiilihydraatteja, tosin eihän me mitää karppaajia olla, mut huomasin tossa yhdessä työpaikkassa, et jos paljon vetää just perunaa, ja kaikkee ni alkaa väsyttää.. sit tuli vaan koneella pilkkittyä,.
Tuon jälkeen sitten pitikin jo lähteä asemalla päin kävelee. Ei nyt ihan niin haikea olo ollut kuin viikonloppuna, vaikka oli kuiteskin mulla haikea olo, ei sille vaan mitään voi. Tällä kertaa kyllä oli onneksi pitkät hyvästelyt, ja pääsin ihan junallakin matkustaa.
Taidan tästä mennä nukkumaan. Öitä !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti