Viikonlopusta!

Niiin, nyt piti vielä tulla siitä viikonlopusta kirjoittamaan, kun lupasin. Tosin, eihän tätä varmaan paljon tätä blogia edes lueta. Heh, mutta teenpä tätä blogia sitten vain itselleni jos ei muuta.

Niin, lähdin perjantaina melkein suoraan töistä junailemaan. Piti kyllä himassa käydä, pakkasin nopeasti, kaiken tarvittavan. Otin muutaman dvd:n mukaan. Ihmeidentekijät sarjan eka kausi, sitten jotai stand up komiikka dvd:itä.  Niin, tällä hetkellä meiksillä ollu jalka paskana jokusen viikon, tuli liukastuttua, ja sen jälkeen pelasin vielä salibandyä kavereiden kanssa, ni tais tulla kova tälli siitäkin reiteen. Nyt on siis aika tuskaista meno. Pelottaa vähäsen, entä jos en ikinä enää kävele, ja lääkäri on tehnyt väärän diagnoosin. Kun ei se kauan sitä katsellut. Ei ole onneksi murtunut, silloin en pystys kävelee enkä olla duunissa. Mut sitten oon ajatellut viime aikoina kaikenlaista, kaikkea tullu mieleen. Et jos tää ei olekaan sitä mitä lääkäri sanoi. Entä jos mun jalka on niin huonossa kunnossa, et se jää tollaseks. Et onko mun jalka niin kulunu, et tyylii mulla on jo nyt jonkun 70-vuotiaan jalka. Heh, no ei nyt sentää, mut aina sitä rupee ajattelee jotain, ja miettii omassa päässä.

Haluaisin jo niin paljon lenkille, ja puistoihin pelaamaan palloa. Mutta mitä teen, jos vaan joudun linkkaamaan kokoajan. No toivotaan nyt, että kipu lähtee. Lääkäri sano, et lievempi nimitys tälle on puujalka, mut tää ei oo ihan normi sellanen, vähä pahempi. Muutenkin on inhottava kulkea kaupungilla, kun joutuu sillee tyhmästi kävelee, ainakin tietää miltä vammaisista tuntuu, ärsyttävää kun ihmisiä tuijotetaan. Mä en ainakaa enää kiinnitä mitään huomiota, jos joku kävelee oudosti. Lapsena ehkä, mut joo. Lapset ei vielä ymmärrä.

Niin, anteeksi kun mun kirjoittelu aina tyssää ja rupeen kertoo muista jutuista, mut tää siis liittyy kuitenkin tähä mitä olin miettimässä kirjoittaa. Niin, kun mulla nyt tää jalka paskana, ni päätin että mäpäs menenkin Taksilla Pasilan asemalle, enkä jaksa mihkää juna-asemalle kipeellä jalalla kävellä. Juttelin sit mukavia taksikuskin kanssa ja ihan kiva taksikuski oli. Lähdin siis junalla Turkuun, tarkalleen Saloon asti menin, kun ihana tyttöystäväni oli siellä vastassa, tai se tuli samaan aikaan Turusta, lähdettiin Perniöön, äitinsä & pikkuveljensä kotiin. Oli kyllä niin tosi mukavaa, että. <3 Mun sydän vaan pomppii onnesta kun ajattelenkin sitä ihanaa tyttöstä. Meillä on niiiiiiiin helppoa, kun ei koskaan riidellä. Söpöillään vaan ja herkistellään. :p Sinä yönä tuli valvottua johonki aamuseiskaan. Hihih, tai minähän pidin huolen siitä, ettei kulta nukahda. Juteltiin kaikkea ihanan höpöä, meillä on aina ihanat yölliset höpöilyt. Awww, ihan kiinni maailman rakkaimmassa otuksessa nukahdin onnellisena ja varmaan tyttökin.

Aamulla, tai siis sitten kuin herättiin, niin kello tais olla jotain 13. Tai siihen suuntaan. Aluksi ajatus oli, että oltais lähdetty Turkuun silloin la. Eka joskus neljältä, mut sit sanoin et eihän meidän ihan niin aikaisin tarvi lähteä. Seuraava ois ollu kuudelta, no käydään kaupassa, ja sit sanonkin kullalle, et haluut sä lähtee jo kotii? Mulle se on kyllä ihan sama, et missä ollaan, kun saan olla sun kanssa. <3 Ja mä viihdyin siellä Perniössäkin ihan hyvin. Hih, sanon mun typsyä ipsuksi. Koska se on niiiiiiiin söpö, ja ipsusta tulee mieleen sellainen pikkuinen nipsu <3 :D Ihme jänishousu muumeista. :p Nojooo, eiii. Mut jeps, ipsun äiti oli kyllä mukava, ja pikkuvelikin oli tosi kiva. Ei mua sillee jännittäny sinne lähteä, oon mä tottunu tälläiseen, on musta kai aina tykätty, en mä kai mikään sellanen ilkeä peikkomus sitten ole.

Välillä ärsyttää junassakin se, ku ihmiset rupee tuijottaa, mietin et oonkohan mä niin hassun näkönen, et ne tuijottaa. :D joku Pelle tässä, morjes. Ei siinä mitää sitte, saahan mua tuijottaa. Jos ei heillä muuta tekemistä löydy. Ne ei oo vissiin nähny ikin peikkosta, hah vähä oli hassua kerran ku yks lapsi sano äitillensä, ku mä tulin siinä vastaa, ni että. kato. onks toi hammaspeikko, ja osoitti mua. Nykyään on se on ihan jees, monta kertaa tullu joku ihastelee mun hassua pehkoa. Joku joskus jopa uskaltautunu kysyy, et saaks sun pehkoa pörröttää. :D Nii, ja ihan tuntematon vielä. Lapsena olin kans samanlainen peikkis, sen takia mulle vähä tuli vittuiluakin, ja hiukan kiusattiin, mutta koitin olla vahva. Jossain määrin onnistuin, ja nyt oon onnellinen, kun olen muuttanut sieltä pienemmästä kaupungista Helsinkiin. Nojaa, en mä nyt ihan tuppukylästä kyllä ole kotoisin. Muttei kummiskaan mikään megaiso. Mutta kummiskaan en tuntenut edes hirveästi ihmisiä sieltä, en ainakaan omanikäisiä.

Joo, mutta mennääpäs sunnuntain tapahtumiin. Oli vähä haikea fiilis lähteä sitten pois. Salosta taas sitten jatkoin Helsinkiin, sitä ennen käytiin syömässä. :) Junassa ollessa tuli tosi ikävä, mutta onneksi kohta taas nähdään. Torstaina jo. Hih, laitoinpa tänää sille yli 50.kommenttia galleriassa, laitoin kaikkia runoja, yms. :)